Finnoonoja kerää vetensä Espoon ja vähäisessä määrin myös Kauniaisten kaupungin alueelta. Puro saa alkunsa kahden sen latvahaaran yhdistyessä Ymmerstassa. Näistä läntinen latvahaara kerää vetensä Kasavuoren kupeesta ojitetun Suursuon alueelta. Itäinen latvahaara vuorostaan saa alkunsa Espoon ja Kauniaisten rajan tuntumassa olevista rantaradan suuntaisista purouomista, joihin purkautuu lähteistä pohjavettä.

Ymmerstassa latvahaarat yhtyvät putkessa katutason alapuolelle johdetulla osuudella, ja varsinaisen Finnoonojan voidaan katsoa alkavan Ymmerstassa sen tullessa ulos putkituksesta takaisin avouomaan. Puro kuitenkin kulkee vielä tästä alavirtaan uudelleen putkessa sen alittaessa Turun moottoritien. Tästä aina puron laskukohtaan Nuottalahteen Finnoonoja virtaa kuitenkin avouomassa lukuunottamatta lyhyitä teiden alituksia. Ymmerstasta puro virtaa Tuomarilaa sivuten Sunan asuinalueen lävitse kohti Söderskogin peltoaukeaa. Sieltä puro virtaa Malminmäen ja Puolarmetsän välisessä laaksossa Friisilään asti, laskien lopulta Länsiväylän alitse ja Finnoon lintukohteen vieritse Suomenlahteen Nuottalahdessa.

Pituutta puron pääuomalla on Ymmerstan ja Nuottalahden välillä n. 9 km ja puron etäisimmät latvat saavat alkunsa Kasavuoren alueelta joka sijaitsee yli 40m korkeudessa merenpinnasta.

Varsinaisia järviä tai lampia ei valuma-alueella ole, mutta Mossenkärrin alueella Keskuspuistossa on padotettu vettä Svartbäck -nimiseen puroon ja paikalla on ajoittain eräänlainen tekolampi. Myös Långsnoträsketin alueella Tuomarilassa on joskus luultavasti sijainnut pieni järvi, joka kuitenkin lienee kuivattu. Bosmalmin alueella Keskuspuistossa on oikeastaan vesistön ainoa lampi. Kyseinen lampikaan ei varsinaisesti laske Finnoonojaan mutta sijaitsee kuitenkin sen valuma-alueella. Kyseessä on vanhaan hiekkakuoppaan muodostunut pieni ilmeisesti pohjavesiperäinen lampi.

Taimenia ajatellen Finnoonojan pääuomassa ei varsinaisia nousuesteitä ole. Kuitenkin muutamat siltarummut ja putket vaikeuttavat kalojen liikkumista varsinkin alivirtaama-aikaan. Näiden lisäksi Malminmäen ja Friisilän välisellä alueella purossa on lukuisia puuparruista koostuvia pohjapatoja, jotka eivät muodosta kookkaammille taimenille nousuestettä, mutta estävät paikoin muun vesieliöstön liikkumisen. Suursuon alueelta laskevassa läntisessä latvahaarassa sen sijaan on Koivuhovissa vesistön ainoa luontainen nousueste, joka muodostuu jyrkästä kalliopaljastumasta, jonka ylitse vesi juoksee ohuena kalvona.

Finnoonojaan laskee myös muutamia sivupuroja ja noroja, joista mainittavimpina Latokaskesta, Lugnetista, Vähä-Henttaalta ja Saarniraiviosta laskevat purot sekä Svartbäck, joka saa alkunsa Keskuspuistosta Rönnängenin ja Källkärrin alueilta. Lisäksi Puolarmetsässä on Holmankujan asuinalueen reunassa padottu lampare jonka lähteistä purkautuu lyhyen raudasta oranssiksi värjäytyneen puron kautta kirkasta pohjavettä Finnoonojan pääuomaan.

Monet Finnoonojan vesistön uomista on kuitenkin monin paikoin kaivettu pelto-ojiksi tai ohjattu kulkemaan putkessa, eikä kovin luonnontilaisia uomajaksoja juurikaan enää ole jäljellä. Vesistön selkeimmin luonnontilaisen kaltaisena säilynyt osuus sijaitsee Malminmäen ja Söderskogin välisellä metsäalueella, jossa on myös vesistön mainittavin koskijakso Malminmäenkoski.

Finnoonoja kärsii alueen muiden purojen tapaan suurista virtaamanvaihteluista, jotka ovat seurausta valuma-alueella suoritetuista uomien oikomisista, perkauksista ja putkittamisesta, vettä pidättävien soiden ja kosteikkojen kuivattamisesta sekä taajama-alueen päällystämisestä ja sadevesiviemäröinnistä. Äärevöitynyt hydrologia on johtanut myös kiintoaineskuorman lisääntymiseen ja uoman liettymiseen. Huolimatta vedenlaatua heikentävistä ja alivirtaamaa pienentäneistä toiminnoista pysyy Finnoonojassa kuitenkin varsin siedettävä alivirtaama kuivimpinakin kausina. Tästä on kiittäminen lukuisia pääuomassa ja sivupuroissa sijaitsevia pienehköjä lähteitä joista pulppuaa puroon viileää lähdevettä kriittisimpinäkin kuivina jaksoina. Purossa esiintyykin luonnostaan purokatkaa (Gammarus pulex), joka on nimenomaan lähdevaikutteisisten virtavesien tyyppilaji.

Finnoonoja on yksi Virhon taimenen kotiutus-istutuskohteista.

Teksti & kuvat: Aki Janatuinen