Vesistöalueet

Karjaanjoen vesistö
Vantaanjoen vesistö
Espoon virtavedet
Helsingin purot
Yleistä
Siuntionjoen vesistö
Mäntyharjun reitti

Toiminta vuosina 1999-2008

Vanhat sivut

Istutukset

2008-

2003-2007

Vantaanjoki mediassa

2015
2014
2013
2016

Nelosen uutisten juttu Glomsinjoen talkoista 6.9.2008

Liity jäseneksi

Voit vaihtaa ajatuksia virtaavista vesistä kaltaistesi seurassa. Saat apua lupien ja rahoituksen hakemiseen, talkooapua ja muiden kokemuksiin perustuvia neuvoja.

Jäseneksi pääset, kun ilmoitat yhteystietosi sihteerille ja maksat jäsenmaksun 10 euroa tilille FI8040061040081493. Kirjoita maksun lisätietoja kohtaan jäsenmaksu sekä nimesi ja s-postiosoitteesi/osoitteesi.

Taimenen kutu Vantaanjoella vuonna 201304.12.2013

ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm


Viime vuosien tapaan Vantaanjoen vesistössä tehtiin tänä syksynäkin runsaasti taimenen kutuhavaintoja. Kudun alkaessa virtaamat Vantaanjoen vesistön uomissa olivat erittäin pieniä ja muutamat kutupurot olivat niin vähävetisiä, että merivaelluksen tehneet taimenet eli meritaimenet eivät niihin edes päässeet. Myöskään paikalliset taimenet eivät aloittaneet kutua noissa puroissa kudun alkaessa, vaan kutivat noissa vähävetisissä puroissa vasta kudun loppupuolella, kun virtaamat olivat sateiden myötä kasvaneet huomattavasti.

Paikallisten taimenten kutu alkoi Vantaanjoen yläjuoksulla lokakuun 10. päivän paikkeilla veden lämpötilan ollessa varsin korkea n. +11 C astetta, mutta alajuoksulla kutu alkoi huomattavasti myöhemmin.

Yläjuoksulla paikallisia taimenia kuti perinteiseen tapaan rakennetuilla soraikoilla paljon, lukuun ottamatta kudun alussa vähävetisinä olleita puroja, joissa kutua virtaamien lisäännyttyäkin tapahtui vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Yläjuoksulla 95 km päässä merestä paikallisia taimenia kuti erityisen paljon.


Alla valokuvia paikallisten taimenten kudusta Vantaanjoen vesistön yläjuoksulla yli 80 km päässä merestä:

ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm


Myös meritaimenten kutu alkoi yläjuoksulla lokakuun 10. päivän paikkeilla, mutta alajuoksulla sekin huomattavasti myöhemmin. Tänä vuonna meritaimenia ei nähty perinteisillä kutupaikoilla yli 80 km päässä merestä ollenkaan, eikä myöskään viimevuotisella ennätyskorkeudella 95 km päässä merestä. Syynä lienee ollut pääuoman erittäin pieni virtaama ennen kutua ja kudun alkaessa. Ilmeisesti ”houkutusvirtaama” ei ollut riittävä ja meritaimenet jäivät kutemaan alemmas. Yläjuoksulla 60 km päässä merestä kuti kymmeniä meritaimenia. Mahdollisesti enemmän kuin koskaan ennen.

Yläjuoksun meritaimenet ja paikalliset taimenet ovat nykyään peräisin luonnonkudusta. Virho istutti Vantaanjoen vesistön taimenista tyhjille alueille taimenen vastakuoriutuneita poikasia ja hieman mätiä 10 vuoden ajan, mutta lopetti istutukset vuonna 2008, kun luonnonlisääntyminen oli hyvin käynnistynyt laajoilla alueilla. Viimeisistä, vähäisistä istutuksista saattaa olla jäljellä vielä hyvin pieni määrä istutettuja taimenia myös yläjuoksulla.


Alla valokuvia meritaimenten kudusta Vantaanjoen yläjuoksulla 60 km päässä merestä:

ei kuvaa
Kuva: Joona Stenholm
70-senttinen meritaimen ja hieman pienempi meritaimen, josta näkyy vain pari evää.


ei kuvaa
Kuva: Joona Stenholm


ei kuvaa
Kuva: Joona Stenholm


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm
70-senttinen meritaimen.


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm
70-senttiset meritaimenet kutevat.


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm
Paljon yli 70-senttiset meritaimenet kutevat.


ei kuvaa
Kuva: Joona Stenholm
Paljon yli 70-senttinen uros meritaimen puolustaa kutureviiriään.


Merivaelluksen tehneissä taimenissa naaraat ovat usein isoja yksilöitä. Tänä vuonna 60 km päässä merestä kuti myös isokokoinen, paljon yli 70-senttinen uros, jonka pyrstöevän yläreunasta oli pala pois. Tuosta tuntomerkistä ja isosta koosta Lovipyrstöksi nimetty kala oli helppo tunnistaa alueella kuteneiden kymmenien muiden meritaimenten joukosta. Lovipyrstön kudun alkuvaiheita ensimmäisen kutukumppanin kanssa ja vieressä kuteneen toisenkin meritaimenparin kutua voi katsoa
täältä.

Vantaanjoen alajuoksulla taimenia kuti tänä vuonna paljon. Mahdollisesti enemmän kuin koskaan ennen. Alajuoksun taimenista suuri osa oli kuitenkin istutettuja kaloja. Rasvaeväleikattuja oli paikoin jopa puolet ja ylikin havaituista taimenista ja koska kaikkia istutettuja kaloja ei ole ehkä eväleikattu, istutettujen kalojen todellinen määrä voi olla vieläkin suurempi. Vantaanjoen taimenen luonnonlisääntymisen kehittymisen ja sen seurannan kannalta olisi parempi, jos alajuoksullekaan ja joen edustan merialueelle ei istutettaisi taimenia. Kalaviljelylaitokselta hankitut kalat tuovat myös laitosolosuhteissa pärjäämisen valikoimaa huonoa perimää Vantaanjoen luontaisesti lisääntyvään populaatioon. Istuttaminen Vantaanjoen vesistöön olisi nykyään kohtalaisen haitatonta ainoastaan joillekin taimenista kokonaan tyhjille alueille kauas luonnonlisääntymisen alueista. Silloinkin istuttaminen pitäisi tehdä siirtoistutuksena Vantaanjoen omilla kaloilla. Istutuksia tehdään tällä hetkellä Vantaanjoen alajuoksulla ja joen edustan merialueella Helsingissä ja Vantaalla, joissa on viime vuosina istutettu 1- ja 2-vuotiaita, sekä pyyntikokoisia taimenia. Keski- ja yläjuoksulla taimenet ovat peräisin luonnonkudusta yllä kerrotulla tavalla ja luonnonlisääntyminen saa tapahtua häiriöttä.


Alla valokuvia paikallisten taimenten kudusta Vantaanjoen vesistön alajuoksulta 20 km päässä merestä:

ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


Tänä vuonna taimenen kutu kesti Vantaanjoen vesistön sekä ylä-, että alajuoksulla harvinaisen laajana pitkälle marraskuun alkupuolelle.


Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin tänäkin vuonna rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoelta pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.

Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on n. 15 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten aikana laajentunut Vantaankoskelta, 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.

Vantaanjoen ekologista tilaa parantaneilla kalataloudellisilla kunnostuksilla poistettiin viranomaisten toimesta ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu moniin sivujokiin ja –puroihin, sekä pääuomaan paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikkoja, yksi luonnonmukainen kalatie ja laskeutusallas. Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mm. tänä vuonna Rekolanojalla, mutta erityisen paljon ns. työllisyysprojektilla, joka on 10 vuoden ajan tehnyt kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämiseen. Työllisyysprojektilla on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin palkataan vuosittain n. 15 virtavesikunnostajaa, joista muodostetaan kolme työryhmää, joista yksi ryhmä työskentelee Karjaanjoen vesistössä. Virtavesikunnostajat ovat työvoimatoimistoista palkattuja virtavesikunnostuksiin motivoituneita työttömiä työnhakijoita, jotka palkataan valtion työllistämisvaroilla, sekä harjoitteluaan suorittavia alan opiskelijoita.

Virhon työllisyysprojektin kunnostuksista Vantaanjoella tänä vuonna voi lukea täältä.

Virhon toiminnasta Vantaanjoella yleensä voi lukea mm. täältä.

Virhon kunnostusmateriaalien rahoitusta on anottu ja saatu kalastuskorttivaroista tukea myöntäviltä Uudenmaan- ja Hämeen ELY-keskusten kalatalousryhmiltä.

Kalaveden omistajista Nukarin-Raalan osakaskunta on osallistunut vesialueensa kunnostuskustannuksiin Nurmijärven Nukarinkoskella ja Vantaan kaupunki on hankkinut sorat Rekolanojan talkookunnostuksiin.

Viranomaisten ja vesialueiden omistajien antaman rahoituksen lisäksi virtavesikunnostuksissa tarvitaan myös Virhon omarahoitusta. Omarahoitusosuus on saatu pääosin kalamiesten lahjoituksina heidän järjestämiensä nettihuutokauppojen tuotoista. Kalamiesten lahjoitusvaroilla on hankittu myös talkookunnostusten materiaaleja. Nettihuutokauppoja ovat järjestäneet Kalamies.com (linkki parhaillaan käynnissä olevan huutokaupan ilmoitukseen löytyy täältä) ja Perhokalastajat.net (linkki parhaillaan käynnissä olevan huutokaupan ilmoitukseen löytyy täältä)-nettiportaalit.

Viime ja tänä vuonna rahoitusta saatiin myös Rapala-rahastolta, joka myönsi kumpanakin vuotena Virhon Vantaanjoen kunnostuksiin merkittävän avustuksen.

Virho käyttää myös saamansa palkintorahat kunnostusten rahoittamiseen, mm. vuonna 2010 saadun WWF Suomen Pandapalkinnon 10 000 euroa.

Lisäksi Virhon jäsenet tekevät paljon talkootyötä virtavesikunnostusprojektin pyörittämiseksi.

Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut Vantaanjoen alinta sivupuroa Helsingin Longinojaa yksinään ja yhdessä Virhon ja mm. Uudenmaan Ely-keskuksen ja Helsingin kaupungin kanssa. Tänä vuonna SKES rakensi kutusoraikkoja myös Vantaan Krakanojalle, jota on alettu kutsua myös Pakkalanpuroksi.


Alla valokuvia meritaimenten kudusta Vantaanjoen vesistön alajuoksulla 10 km päässä merestä:


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa

Runsaassa kymmenessä vuodessa tapahtunut taimenen luontaisen lisääntymisalueen valtava laajentuminen antaa hieman liian optimistisen kuvan Vantaanjoen vesistön kokonaistilanteesta. Esim. Virhon rakentamat kutusoraikot ja poikaskivikot on sijoitettu Vantaanjoen hyvällä tuntemuksella harkittuihin paikkoihin, joissa on hyvä veden laatu ja joissa ei tapahdu jätevesipäästöjä, tai ne tapahtuvat ainakin kaukana kunnostuspaikoista. Jätevesipäästöiltä ja muilta ongelmilta pääosin suojassa olevat kunnostusalueet tuottavat hyvin poikasia ja tämänkin syksyn sähkökalastuksissa löytyi runsaasti taimenen poikasia, jotka ovat peräisin viime syksyn runsaasta kudusta. Taimenen laajentuneen elinalueen sisäpuolella on kuitenkin edelleen paljon myös pahoja ongelmia, mm. jätevesipäästöjä. Jotta kunnostuksista saataisiin täysi hyöty ja Vantaanjoen elpyminen nopeutuisi, pitää jätevesipäästöjä ja muita isoja ongelmia saada oleellisesti vähennettyä.


Alla valokuvia meritaimenten kudusta Vantaanjoen vesistön alajuoksulla 4 km päässä merestä:

ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa

Vantaanjoen isoja ongelmia ovat joen edustan merialueella Kruunuvuorenselällä perinteisesti 15.9., mutta tänä vuonna 30.9. meritaimenten ja lohien parhaaseen nousuaikaan alkanut verkkokalastus, Vanhankaupunginkosken voimalaitos ja sen käyttö, Vanhankaupunginkosken huonot kalastusjärjestelyt, isot jätevesipäästöt Helsingistä Vantaanjoen suun merialueelle ja Vantaanjokeen sekä Riihimäeltä ja monista muistakin kunnista Vantaanjoen vesistöön, kuntien huonot hulevesijärjestelyt, valuma-alueen vakava vaurioituminen ja huono kalastuksen valvonta.


Alla valokuvia pääasiassa istutetuista ja rasvaeväleikatuista meritaimenista Vantaanjoen alajuoksulla 0,5 km päässä merestä:

ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa

Vantaanjoella on myös koko Suomea koskevia taimenen ongelmia. Meritaimenen nykyinen alamitta 50 cm on aivan liian alhainen ja se pitäisi pikaisesti nostaa 65 cm:iin, jotta meritaimenet ehtisivät kutea edes kerran. Meritaimenen alamitta nousee ensi vuoden alusta 60 cm:iin, mutta se on edelleen liian alhainen. Vantaanjoen yläjuoksulla tänäkin syksynä nähdyt meritaimenet, jotka ovat peräisin luonnonkudusta, olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vähintään hieman yli 60 cm pituisia. Tällä perusteella ja muidenkin tutkimusten perusteella monet meritaimenet kutevat ensimmäisen kerran vasta yli 60 cm pituisina. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva 60 cm alamitta ei siis lähestulkoonkaan varmista sitä, että kaikki meritaimenet ehtisivät kutea edes ensimmäistä kertaa.

Vuonna 2010 tehdyssä Suomen eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa meritaimen luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi, josta syystä luonnonkudusta syntyneet meritaimenet pitäisi kokonaan rauhoittaa kalastukselta kunnes meritaimenkannat ovat riittävästi vahvistuneet.

Vantaanjoen kokonaistilanteesta voi lukea täältä.


Teksti: Kari Stenholm

Valokuvat: Petteri Hautamaa, Sami Palmu, Joona Stenholm ja Kari Stenholm

Video: Joona ja Kari Stenholm