Vesistöalueet

Mellunkylänpuro

Mätäpuro
Mätäjoki
Mellunkylänpuro

Palaa takaisin

Toiminta vuosina 1999-2008

Vanhat sivut

Istutukset

2008-

2003-2007

Vantaanjoki mediassa

2015
2014
2013
2016

Nelosen uutisten juttu Glomsinjoen talkoista 6.9.2008

Liity jäseneksi

Voit vaihtaa ajatuksia virtaavista vesistä kaltaistesi seurassa. Saat apua lupien ja rahoituksen hakemiseen, talkooapua ja muiden kokemuksiin perustuvia neuvoja.

Jäseneksi pääset, kun ilmoitat yhteystietosi sihteerille ja maksat jäsenmaksun 10 euroa tilille FI8040061040081493. Kirjoita maksun lisätietoja kohtaan jäsenmaksu sekä nimesi ja s-postiosoitteesi/osoitteesi.

Mellunkylänpuro

Mellunkylänpuro on yksi Helsingin urbaaneista ja arvokkaista pienvesistä. Sen latvat saavat alkunsa Slotmossenin suoalueelta Pohjois-helsingistä. Rajakylän, Vesalan sekä Mellunkylän kaupunginosien läpi virrattuaan se laskee lopulta mereen Vartiokylänlahden pohjukassa Itä-Helsingissä.

Uomalla on pituutta on 5,5 kilometriä ja pudotuskorkeutta noin 30 metriä. Keskivirtaama on 4,1 litraa sekunnissa. Suurin osa Mellunkylänpuron virtaamasta muodostuu kaduilta johdetuista hulevesistä, minkä vuoksi rankkasateet voivat aiheuttaa hetkellistä tulvimista. Puron varrella on myös lähteitä, joiden ansiosta puhdasta ja hapekasta vettä riittää kuivinakin ajanjaksoina. Lähdepitoisuudesta johtuen puro ei jäädy helposti kovillakaan pakkasilla.

Kuten useita muitakin kaupunkipuroja, Mellunkylänpuroakin on aikojen saatossa muokattu voimakkaasti ihmisvoimin. Alkuperäistä uomaa löytyy vain harvakseltaan, ja monin paikoin ojamainen puro kulkee pitkiäkin matkoja maan alla putkitettuna. Tästä huolimatta veden laatu on parantunut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana, sillä parantuneen viemäröinnin myötä puro ei enää kuormitu asutusten jätevesistä. Puhdistunut Mellunkylänpuro on nykyisellään arvokas elinympäristö monille eliöille ja kaloille.

Myös taimen on pitkäjänteisen työn tuloksena on hiljalleen kotiutumassa takaisin. Kotiutustyö aloitettiin 2001, kun silloinen Taimenistituutti istutti Mellunkylänpuroon erän vastakuoriutuneita taimenten poikasia. Poikasten selviytyminen oli pitkään hämärän peitossa, sillä muutamia yksittäisiä havaintoja lukuun ottamatta niistä ei juurikaan saatu merkkejä seuraavina vuosina. Vuoden 2006 kesällä kaloja alkoi vihdoinkin näkymään ja pian niiden todettiin myös lisääntyneen luontaisesti. Uusi urbaani taimenpuro oli syntynyt.

Sittemmin purossa on kasvanut jo useita taimenen ikäluokkia. Paikallisten kalojen lisäksi osa on lähteneyt merivaellukselle. Nämä mereen vaeltavat taimenten poikaset, niin sanotut smoltit pyrkivät muutaman merivuoden jälkeen palamaan takaisin synnyinpuroonsa lisääntymään. Myös kolmipiikki ja salakka kuuluvat puron kalastoon.

Viime vuosina Virho ja Helsingin kaupunki ovat kunnostamalla parantaneet taimenen elin- ja lisääntymismahdollisuuksia Mellunkylänpurossa. Talkootyönä tehtyjen kutusoraikoiden lisäksi kalojen liikkumista haitanneita nousuesteitä on poistettu. Ensimmäisissä talkoissa vuonna 2007 Ojanpuistonkoskessa sijainnut betonipato ohitettiin kalatiellä, ja pari vuotta myöhemmin myös alempana sijainnut mittapato korvattiin rakennusviraston toteuttamalla tekokoskella. Nykyisin kaloilla on vapaa nousuyhteys mereltä aina Vesalaan, Aarrepuistonkosken alaosille saakka.

Vuonna 2005 valmistuneen Aarrepuistokosken vesiaiheet saattavat miellyttää ihmissilmää, mutta toteutuksessa ei ole huomioitu kalaston tarpeita. Kynnysmiset betonirakenteet, sekä jyrkät ja sileät kalliopinnat estävät kalojen nousun lähes täysin yläpuolisille alueile. Toivottavasti Aarrepuistoon saadaan tarvittavat muutokset ja taimenet pääsisivät tulevaisuudessa vaeltamaan myös puron latvaosiin.

Monista viime vuosien parannuksista huolimatta kaupunkitaimenilla on edelleen myös uhkakuvansa, sillä puroihin saattaa vielä nykyisinkin päätyä sinne kuulumattomia aineksia. Tästä saatiin erittäin surullinen esimerkki kesällä 2009, kun suurin osa Mellunkylänpuron taimenista kuoli puroon joutuneen päästön seurauksena. Aiheuttaja ei ole vieläkään selvinnyt, ja se jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Syksyn 2010 koekalastuksen perusteella tilanne oli edelleen huono. Sähkökalastetuilta koealoilta taimenten poikasia ei löytynyt, vain kaksi vanhempaa paikallista emotaimenta sekä kolmipiikkejä. Emotaimenten läheltä löytynyt kutupesä antoi vielä onneksi toivoa puron paremmasta huomisesta. Seuraavana vuonna tilanne näytti edelleen huonolta, joten taimenkannan elvyttämiseksi tehtiin vielä keväällä 2012 tuki-istutus mädillä. Samana syksynä suoritettu koekalastus paljasti poikasten selviytyneen hyvin ja niiden levittäytyneen laajalle aluelle.

Myös ihmisten ahneus tai tietämättömyys saattavat uhata kannan vahvistumista. Meritaimen on luokiteltu äärimäisen uhanalaiseksi lajiksi, ja jo pelkästään sen takia olisi tärkeää, ettei purolla kalastettaisi. Kalastuskiellosta huolimatta Mellunkylänpurolta on satunnaisesti tavattu myös kalamiehiä.

Virhon työ urbaanin taimenpuron hyväksi jatkuu. Tulevaisuudessa puroa aiotaan kunnostaa entistäkin paremmaksi kodiksi taimenille ja muulle vesiluonnolle, mutta myös virkistyskeitaaksi ihmisille. Virtavesien hoitoyhdistyksen vapaaehtoiset ovat vuosittain kunnostaneet puroa kiveämällä ja kutusoraikkoja tekemällä. Talkoita on tarkoitus järjestää ainakin kerran vuodessa. Myös Helsingin kaupungin pienvesiohjelma lisää osaltaan Mellunkylänpuron monimuotoisuutta ja virkistysarvoa osana kaupunkiluontoa.

Virhon talkoolista julkaistaan yleensä kesän alussa kotisivulla www.virtavesi.com

Helsingin kaupungin pienvesiohjelma: http://www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/Pienvesiohjelma.pdf



Listaa kaikki vesistön uutiset

uutiset