Vesistöalueet

Karjaanjoen vesistö
Vantaanjoen vesistö
Espoon virtavedet
Helsingin purot
Yleistä
Siuntionjoen vesistö
Mäntyharjun reitti

Toiminta vuosina 1999-2008

Vanhat sivut

Istutukset

2008-

2003-2007

Vantaanjoki mediassa

2015
2014
2013
2016

Nelosen uutisten juttu Glomsinjoen talkoista 6.9.2008

Liity jäseneksi

Voit vaihtaa ajatuksia virtaavista vesistä kaltaistesi seurassa. Saat apua lupien ja rahoituksen hakemiseen, talkooapua ja muiden kokemuksiin perustuvia neuvoja.

Jäseneksi pääset, kun ilmoitat yhteystietosi sihteerille ja maksat jäsenmaksun 10 euroa tilille FI8040061040081493. Kirjoita maksun lisätietoja kohtaan jäsenmaksu sekä nimesi ja s-postiosoitteesi/osoitteesi.


Taimenen kudusta tehtiin Vantaanjoella runsaasti havaintoja syksyllä 201220.11.2012

ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu
Meritaimenet kutevat Vantaanjoen vesistössä


Viime vuotiseen tapaan Vantaanjoen vesistössä tehtiin tänä syksynäkin runsaasti taimenen kutuhavaintoja, vaikka kovien virtaamien ja samean veden takia havainnointiolosuhteet olivat huonot koko kudun ajan.

Paikallisten taimenten kutua havaittiin laajasti eri puolilla vesistöä. Merivaelluksen tehneiden taimenten, eli ns. meritaimenten kutuhavaintoja tehtiin Keravanjoen sivupurossa, sekä pääuoman sivupuroissa alajuoksulta yläjuoksulle yli 80 km päässä merestä sijaitseville puroille saakka.

Keravanjoen ja pääuoman ala- ja keskijuoksulla kutuhavaintoja ei tehty kovan virtaaman ja samean veden aiheuttaman huonon näkyvyyden takia.

Hienoimmat havainnot tehtiin 95 km päässä merestä pääuomassa, Riihimäen jätevesipäästöpaikkojen yläpuolella, jossa tehtiin ensimmäisen kerran varmoja havaintoja meritaimenen kudusta. Meritaimenen kutuhavaintoja on vuodesta 2006 alkaen tehty Vantaanjoen yläjuoksulla, ylimmillään 86 km päässä merestä, mutta tänä syksynä kutualue laajeni jälleen ylemmäs.

Myös yhdessä Vantaanjoen sivujoessa havaittiin isoja kutupesiä aikaisempia vuosia ylempänä, parhaimmillaan lähes 80 km päässä merestä ja alueella nähtiin 50 cm pituinen taimen. Myös tällä sivujoella mahdollisesti kuti meritaimenia parikymmentä kilometriä aikaisempia vuosia ylempänä.

ei kuvaa
Kuva: Aki Janatuinen
N. 60 cm pituinen meritaimenuros kutusoraikolla 95 km päässä merestä


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm
Yli 60 cm pituinen meritaimen kutusoraikolla yli 80 km päässä merestä


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenen kutupesä yli 80 km päässä merestä


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenen kutupesä yli 80 km päässä merestä


ei kuvaa
Kuva: Kari Stenholm
Paikallinen taimen yli 80 km päässä merestä


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu
Meritaimenet kutevat 20 km päässä merestä


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimenet kutevat 10 km päässä merestä


Viranomaisten, Virhon, Suomen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) ja muiden tahojen tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on runsaan kymmenen vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten aikana laajentunut Vantaankoskelta, 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille. Tänä vuonna meritaimenten nousua auttoi myös Vantaanjoen vesistön hyvä virtaama.

Vantaanjoen ekologista tilaa parantaneilla kalataloudellisissa kunnostuksissa poistettiin viranomaisten toimesta ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia ja sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu moniin sivujokiin ja –puroihin, sekä pääuomaan paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikkoja, yksi luonnonmukainen kalatie ja laskeutusallas. Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon ns. työllisyysprojektilla, joka on lähes 10 vuoden ajan tehnyt kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämiseen. SKES on kunnostanut Longinojaa yksinään ja yhdessä Virhon ja mm. Uudenmaan Ely-keskuksen ja Helsingin kaupungin kanssa.

Useimmat paikallisten taimenten kutuhavainnot ja kaikki meritaimenten kutuhavainnot yhtä kutupaikkaa lukuun ottamatta tehtiin tänäkin vuonna rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoelta pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.

ei kuvaa
Kuva: Aatu Oikarinen


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Aatu Oikarinen


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Sami Palmu


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


ei kuvaa
Kuva: Petteri Hautamaa


Runsaassa kymmenessä vuodessa tapahtunut taimenen kutualueen valtava laajentuminen antaa liian optimistisen kuvan Vantaanjoen vesistön kokonaistilanteesta. Esim. Virhon rakentamat kutusoraikot ja poikaskivikot on sijoitettu paikkoihin, joissa on hyvä veden laatu ja joissa ei tapahdu jätevesipäästöjä, tai ne tapahtuvat ainakin kaukana kunnostuspaikoista. Jätevesipäästöiltä ja muilta ongelmilta pääosin suojassa olevat kunnostusalueet tuottavat hyvin poikasia ja tämänkin syksyn sähkökalastuksissa löytyi runsaasti taimenen poikasia, jotka ovat peräisin viime syksyn runsaasta kudusta. Taimenen laajentuneen elinalueen sisäpuolella on kuitenkin edelleen paljon myös pahoja ongelmia, mm. jätevesipäästöjä. Jotta kunnostuksista saataisiin täysi hyöty ja Vantaanjoen elpyminen nopeutuisi, pitää jätevesipäästöjä ja muita isoja ongelmia saada oleellisesti vähennettyä.

Vantaanjoen isoja ongelmia ovat joen edustan merialueella Kruunuvuorenselällä 15.9. meritaimenten parhaaseen nousuaikaan alkava verkkokalastus, Vanhankaupunginkosken voimalaitos ja sen käyttö, Vanhankaupunginkosken huonot kalastusjärjestelyt, isot jätevesipäästöt Helsingistä Vantaanjoen suun merialueelle ja monista kunnista Vantaanjoen vesistöön, kuntien huonot hulevesijärjestelyt, valuma-alueen vakava vaurioituminen ja huono kalastuksen valvonta.

Vantaanjoella on myös koko Suomea koskevia taimenen ongelmia. Meritaimenen nykyinen alamitta, 50 cm, on aivan liian alhainen ja se pitäisi pikaisesti nostaa 65 cm:iin, jotta meritaimenet ehtisivät kutea edes kerran.

Vuonna 2010 tehdyssä Suomen eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa meritaimen luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi, josta syystä luonnonkudusta syntyneet meritaimenet pitäisi kokonaankin rauhoittaa kalastukselta kunnes meritaimenkannat ovat riittävästi vahvistuneet.

Virho seuraa Vantaanjoen vesistön kokonaistilannetta kaiken aikaa ja julkaisee siitä vuosittain raportin, joka löytyy vuodesta 2006 alkaen Virhon kotisivuilta osoitteesta www.virtavesi.com. Viimeisin raportti löytyy täältä.


Teksti: Kari Stenholm

Valokuvat: Petteri Hautamaa, Sami Palmu, Aatu Oikarinen, Aki Janatuinen ja Kari Stenholm



Palaa takaisin