Vesistöalueet

Karjaanjoen vesistö
Vantaanjoen vesistö
Espoon virtavedet
Helsingin purot
Yleistä
Siuntionjoen vesistö
Mäntyharjun reitti

Toiminta vuosina 1999-2008

Vanhat sivut

Istutukset

2008-

2003-2007

Vantaanjoki mediassa

2015
2014
2013
2016

Nelosen uutisten juttu Glomsinjoen talkoista 6.9.2008

Liity jäseneksi

Voit vaihtaa ajatuksia virtaavista vesistä kaltaistesi seurassa. Saat apua lupien ja rahoituksen hakemiseen, talkooapua ja muiden kokemuksiin perustuvia neuvoja.

Jäseneksi pääset, kun ilmoitat yhteystietosi sihteerille ja maksat jäsenmaksun 10 euroa tilille FI8040061040081493. Kirjoita maksun lisätietoja kohtaan jäsenmaksu sekä nimesi ja s-postiosoitteesi/osoitteesi.


Virho lausui taannoin Ympäristöministeriölle uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi laaditusta toimintasuunnitelmasta14.2.2011

Lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa ohessa.

Asia: Ympäristöministeriön lausuntopyyntö 16.12.2010 toimintasuunnitelmaehdotuksesta uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi. Lausunnoissa pyydetään kiinnittämään erityistä huomiota suunnitelmaehdotuksen tavoitelinjauksiin ja toimenpide-ehdotuksiin. Lausunnonantajien toivotaan pohtivan oman sektorinsa osalta edellytyksiä edistää toi-menpide-ehdotusten toteuttamista.


Lausunnonantaja: Virtavesien hoitoyhdistys ry (VIRHO) on aatteellinen yleishyödyllinen yhdistys, jonka tavoitteena on virtavesien luonnontilan vaaliminen sekä virtakutuisten kalalajien elvyttäminen. Yhdistyksen kotisivujen osoite on http://www.virtavesi.com/


Lausunto:

Suunnitelmassa on paljon hyvää, mutta silti kannattaisi vielä ehdottomasti kiirehtiä pienvesien ennallistamisohjelman laadintaa ja VHS -suunnittelussa vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen (kuten VIRHO) toiminnan tukemista myös tarvittavin riittävin resurssein. Nämä asiat on mainittu hyvin monessa toimenpide-ehdotuksissakin ja selvästi siis halutaan toiminnan kehittyvän ja edellytetään toiminnan merkittävää tehostamista. Voimavarojen lisäämisestä tai kohdentamisesta ei ole kuitenkaan esitetty mitään tarkempaa ehdotusta. Voimavaratarpeissa mainitaan vain, että "nykyisten puitteissa" tai "voimavaroja uudelleen kohdentamalla", mikä on täysin ristiriitaista huomattavan suurten tavoitteitten kanssa ja tavallaan siten epärealistista odotusta vapaaehtoispohjalta toimivilta kansalaisjärjestöiltä.

ELY: jenkään resurssit eivät valitettavasti riitä mm. vesilain valvonnassa ja ohjauksessa edes nykytasoisen toiminnan ylläpitämiseen ja niihinkin tulee siis suunnata selvästi lisää voimavaroja. Metsäalan toimijoiden kanssa on järjestetty runsaasti palavereja, mutta ei lainkaan vesiin liittyen? Vuoropuhelua on siis lisättävä metsäsektorin, kaavoituksen ja muun maankäytön ja viranomaisten kesken huomattavasti nykyistä enemmän.

Tulvasuojelun ja uiton ohella uomia perataan jatkuvasti Suomessa tuhansia kilometrejä vuodessa etenkin maatalouden kuivatustoiminnan tarpeisiin ja toisaalta kaupunkialueilla hulevesien johtamiseen. Kaupunkialueilla keskeinen uhka on myös purojen putkittaminen ja uomansiirrot. Kyseiset toimenpiteet kohdistuvat voimakkaimmin nimenomaan eteläisen Suomen jo valmiiksi uhanalaisiin ja ennallistamiskelpoisiin virtavesiluontotyyppeihin.

Putkittaminen on luontotyypin käytännössä kokonaan tuhoavaa ja siten pääsääntäisesti sen pitäisi olla vesilain säätelemää luvanvaraista toimintaa, jota ei kuitenkaan juuri kos-kaan tunnisteta luvanvaraiseksi. Ongelmana on myös tiukka ja vesiluontotyyppejä heikosti tunnistava ja huomioiva kaavoitus, joka ahdistaa etenkin purot usein putkitusuhan alle. Tässä on yhtenä osatekijänä myös vaatimus luonnontilaisuudesta ja kyvyttömyys tunnistaa ympärivuotisesti vesitettyä puroa kausikuivasta ojasta.

Sama ongelma toistuu myös uomansiirtojen osalta, koska useinkaan tilannetta ei tunnisteta luvanvaraiseksi, ja itse uomansiirto toteutetaan huomioimatta lainkaan vesiluontoa ja sen tarpeita. Tässä yhteydessä vaurioita tapahtuu myös vesistöön rajautuville usein yhtälailla arvokkaille ja uhanalaisille luontotyypeille. Uomansiirtoon liittyy usein myös rakentamista, joka saattaa katkaista purouoman muodostaman ekologisen yhteyden. Tämä on erityisen ongelmallista maaluontotyypeille ja –lajeille, koska nimenomaan purokäytävät ovat usein viimeisiä kaupunkialueella säilyneitä ekologia yhteyksiä ja viheralueverkon jatkeita tiiviimmän kaupunkirakenteen sisällä. Virtavesijatkumojen säästämiseen pitäisi pyrkiä ohjaamaan jo kaavoitusvaiheessa.

Pienvesien, etenkin purojen ja lähteiden osalta valtakunnallisen suojeluohjelman aikaan saaminen olisi tärkeää. Näitä luontotyyppejä suojeltaessa suojeltavat pinta-alat ovat usein metsiensuojelussa totuttua pienempiä, ja niihin sisältyy usein myös muita uhanalaisia luontotyyppejä, kuten lehtoja, korpia ja luhtia.

Soiden suojaamistarve lainsäädännöllä on erittäin tärkeää. Suot ovat keskeisessä asemassa myös sisävesien luontotyyppien elvyttämisessä ja niiden tilan säilymisessä tai parantumisessa, koska ne vaikuttavat usein keskeisesti valuma-alueen hydrologiaan.

Metsälaki ei nykyisin riitä suojaamaan esimerkiksi pienvesiä nykyisessä ekologisessa tilassaan. Etenkin lähteet ja purot kärsivät merkittävästi siitä, että niitä suojaavan puuston käsittelystä ei ole tarkempia ohjeita ja säädöksiä. Nykyisellään suojaava puusto käsittää usein vain muutaman puurungon uoman ja hakkuualan välissä, jotka monessa tapauksessa kaatuvat ensimmäisessä myrskyssä. Toinen hyvin suuri on ongelma, että metsätöiden yhteydessä koneiden kulkulinjoja ei ole suunniteltu näitä pienialaisia arvokkaita luonto-tyyppejä huomioiden. Usein metsätyökoneella on ajettu puron tai lähteen yli useaankin kertaan. Tästä seuraa monessa tapauksessa kohteen tuhoutuminen osin tai kokonaan. Lisäksi laajalti rikkoutunut maanpinta aiheuttaa kulku-uriin yhdistettynä usein myös erittäin haitallista eroosiota, joka saattaa täyttää kiintoaineksella lähteikön tai pitkiä matkoja puroa hakkuualasta alavirtaan.

Haitanaiheuttajille säädettävän kompensaation periaatetta tulisi laajemmin sisällyttää osaksi lupaprosesseja ja näiden päätöksiä myös Suomessa. Etenkin virtavesiin ja näiden veden määrään ja laatuun vaikuttaviin soihin ja tulvavaikutteisiin luontotyyppeihin liittyen kompensaatioiden puute on aiheuttanut luonnontilaisten luontotyyppien vähentymistä ja jäljelle jäävien laadun merkittävää heikkenemistä.

Pienvesille tulisi laatia ja käynnistää erillinen ennallistamisohjelma, joka huomioisi vähintään maakuntatasolla arvokkaimmat pienvedet. Tähän tulisi myös kohdentaa merkittävästi lisävaroja, koska nykyiset kalataloudelliset kunnostusmäärärahat riittävät vain murto-osaan suurempien jokivesistöjen nykyisestä kunnostustarpeesta. Pienvesien ennallistami-seen ei ole käytännössä juurikaan mahdollista saada tätä nykyistä rahoitusta, vaikka näillä olisi kalataloudellistakin merkitystä. Tämä on johtanut siihen, että etenkin purovesistöjen luonnontila heikkenee kaiken aikaa. Ennallistamisohjelma tuottaisi merkittävää synergiaa samaan aikaan perustettavan valtakunnallisen pienvesien suojeluohjelman kanssa, sillä suojeluohjelman kohteisiin voitaisiin välittömästi kohdistaa ennallistamisohjelman toimenpiteitä.

Metsähallituksen tulisi kartoittaa hallinnoimiltaan maa-alueiltaan virtavesien ja näihin liittyvien soiden kunnostustarve, ja alkaa soveltuvilta osin laatimaan suunnitelmia näiden ennallistamiseksi. Tehtävät toimet tukisivat myös Metsähallituksen pyrkimyksiä siirtyä kalavesiensä hoidossa kohti luonnonvaraisiin kalakantoihin perustuvaa kalastusta. Tähän liittyen Metsähallituksen tulisi myös aloittaa vesialueillaan toimet puronieriän ja täpläravun kaltaisten vieraslajien hävittämiseksi sieltä, missä se on eristyneisyyden suhteen mahdollista.

Metsähallituksen tulisi myös tarkemmin selvittää uhanalaisten vaelluskalojen esiintymistä vesissään, ja näiden alkuperää järjestelmällisillä koekalastuksilla ja DNA-näytteillä. Saadun tiedon perusteella pystytään priorisoimaan pienvesien ja soiden ennallistamistoi-minnan painopistealueita niin, että ne hyödyttävät myös uhanalaisia vaelluskaloja (ja näiden perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämistä) sekä useita näiden kanssa samoissa vesissä eläviä muita uhanalaisia lajeja. Metsähallituksen virtavesiin ja uhanalaisiin vael-luskaloihin liittyvän tutkimustoiminnan toimenpanemiseksi tarvitaan lisää rahoitusta joko Metsähallitukseen tai Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen. Valtion omistamien alueiden kartoittamiseen sekä suunnitteluun ja toteuttamiseen on järkevää panostaa varoja, koska niihin lukeutuu riittävän suuria alue-ekologialtaan ja hydrologialtaan yhtenäisiä ennallistamiskelpoisia alueita, jotka ovat yhden maanomistajan hallitsemia, jolloin toteuttaminen sisältää merkittävästi vähemmän byrokratiaa ja sen toteutumismahdollisuudet ovat paremmat.

Vesistöjen uhanalaiset luontotyyppien tilan parantaminen on noussut vahvimmin esiin uudessa vesienhoitolaissa ja vesipuitedirektiivissä, joissa vesistöjen ekologisen tilan parantamiseen ja hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen v. 2015 mennessä on pyrittävä tehostetuin toimenpitein eri vesienhoitoalueilla.

Toivommekin ministeriöltä voimakkaita ja tavoitteellisia konkreettisia päätöksiä ja toimenpide-ehdotuksia toimintasuunnitelman toteuttamiseksi ja arvokkaan virta-vesiluontomme ekologisen nykytilan parantamiseksi.


Helsingissä 28.1.2011


Virtavesien hoitoyhdistys ry



Palaa takaisin